Kysymysmerkeistä, Kalastajakylästä ja sKypestä

Viimeisen parin viikon aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Elämääni on tullut muun muassa skype. Ensin älypuhelin, sitten windows 8 ja nyt skype?! Hurjaa. Tätä menoa olen pian uuden teknologian aallon harjalla.

Skypeen tutustumisen lisäksi olen myös onnistunut löytämään täältä kavereita. Olen tutustunut muun muassa naapuriini (kyllä juuri siihen, joka kuuntelee jatkuvasti musiikkia), toisiin Erasmus opiskelijoihin ja jopa muutamaan ranskalaiseen. Koska Erasmus juhlia on aina silloin tällöin, pidin vähän aikaa sitten keskiviikkona etkot 12 tytölle ja opin, ettei italialaista kannata pyytää avaamaan viinipulloa. Italialainen sai pullonavaajani rikki, niin että 2/3 metalliosasta jäi korkin sisälle, loppuosa metallista jäi käteen ja viinipullo pysyi kiinni. Kun ensimmäinen nauru aalto meni ohitse, ei auttanut muu kuin lähteä koputtelemaan naapureiden ovia ja kyselemään olisiko jollakin viinipullon avaajaa lainaksi. Kyllähän sellainen opiskelija-asuntolasta löytyi.

Oltuani täällä nyt reilun kuukauden, voisin sanoa, että arki alkaa pikku hiljaa hahmottua. Rakastan kiireettömiä aamuja, sitä että voin syödä maanantaisin puolen päivän aikaan aamupalan, pidän siitä, että tutustun jatkuvasti uusiin ihmisiin, löydän uusia asioita, enkä stressaa koulusta. Viikonlopun suunnitelmat hahmottuvat ehkä perjantaina ja joka kerta on silti löytynyt jotain kivaa tekemistä. Olo on jotenkin ehjä ja mestareiden liigan pelit näkee irkkupubista.

Tosin koulussa jatkan kysymysmerkki eloani. En ole vielä koskaan ollut Suomessa yhtä pihalla kuin mitä maanantaisin kello 14 alkavalla tunnilla. Tänään kopioin ensimmäiset 40 minuuttia liitutaululta lauseita, joita en ymmärtänyt, maikan kävellessä pitkin luokkahuonetta vahtien, että kaikki kopioivat valmiiksi ennen tunnin alkua taululle kirjoitetun heprean. En ole edelleenkään varma, mitä oppitunti käsitteli. Luulin, että viime syksyn verkkojulkaisemisen kurssi ja html/css koodit olisivat pahin viholliseni, mutta olin väärässä. Löysin kurssin, jossa todella lottoan. Pikku hiljaa sain sellaisen käsityksen, että luultavimmin kopioimani ranska oli ohje tiivistelmän tekoon tekstistä. Enää pitäisi ymmärtää kyseinen ohje ja teksti, sitten voisin ehkä tehdä pyydetyn tehtävän.

Muutenkin koulun oppimismetodit ovat vähän kyseenalaiset. Joillakin luennoilla tekniikkana on se, että opettaja kävelee sisään, puhuu 1,5 h ilman mitään PP slaideja ja ranskalaiset kirjoittavat lähestulkoon joka ikisen sanan, jonka proffa sanoo. Tentti materiaali muodostuu näistä muistiin kirjoitetuista lauseista, jotka ovat napattu lennosta. Tässä on oma koominen puolensa, joka menee näin:

1. Proffa puhuu
2. Innostun, ymmärrän!
3. Yritän kirjoittaa ylös... mitenköhän nää sanat kirjotetaan?
4. Teen jotain harakanvarpaita
5. Miettiessäni niitä sanoja ja sitä lausetta, jonka vihdoin ymmärsin, missasin ne jatkolauseet
6. jaha. paljon kello on?

Tenttiä varten ajattelin pyytää jonkun kurssilla olevan muistiinpanot.

Koska elämä ei ole pelkkää koulua, niin laitan loppuun valokuvia pienestä kalastajakylästä nimeltä Sete. Tutustuimme kylään pari viikkoa sitten sunnuntaina ja postikortin kaunis kaupunki on ehdottomasti paikka, jonne menen uudestaan, jahka kevät on niin pitkällä että tarkenee shortseissa.