Valitsen sateenvarjon

Olen aamuisin aina myöhässä. En osaa selittää itselleni mihin aikani käytän. Silmien avaamiseen menee huomattavan kauan ja tavaroiden löytämiseen tovi. Joskus koen takaiskuja. Tänä aamuna käytin odottamattomasti aikaa siihen, että siivosin kahvipurut lattialta (älkää ostako pyöreitä kahvipurkkeja!), mutta mikään näistä ei selitä myöhästymistä.

Yksi varteenotettava selitys voisi olla se, että kohtaan toisinaan ongelman: ulkona sataa, enkä tiedä kumpi; sateenvarjo vai sadetakki? Valinta ei ole helppo. Pyöräilijä valitsisi sadetakin, mutta pyöräni on jo varastossa. Eteisessä seisten voi käyttää yllättävän monta minuuttia elämästään vertailemalla sadetakkia ja sateenvarjoa.

Miksi sadetakki?
Se ei käänny tuulessa nurinpäin.
Sillä ei töki muita ihmisiä ja se päällä voi mennä ratikkaan.
Kohteliaalla vaakakupissa painaisi sekin, että takki ei valuta vettä vieressä kävelevän niskaan.
Sadetakki jättää molemmat kädet vapaaksi.
Mutta sadetakki unohtuu naulakkoon ja sadetakista tulee mieleen rukan kuravaatteet.

Sateenvarjo taas siksi, että se on hauskempi ja sen alle mahtuu useampi.
Sateenvarjon alla voi jutella, pussailla, pohtia elämää ja jakaa kävelyhetken kaverin kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=XjUmZsAPE7w
Sateenvarjon alla eivät hiukset lytisty.
Sateenvarjo on tyylikkäämpi ja sen alla voi tuntea olonsa ranskalaiseksi filmitähdeksi.
Mutta sateenvarjo menee rikki tai unohtuu milloin minnekin. Kinkkistä.

Tämä valitsemisen vaikeus voisi olla täydellinen selitys sille, miksi aamuisin tulee kiire. Mutta kun ei, en omista sadetakkia ja uskollinen sateenvarjoni sanoi viime viikolla itsensä irti. Pidän sille hiljaisen hetken ja lampsin ulos sateeseen. Vähän yli 60 päivää lähtöön!

tästä se alkaa

Vihdoin uskalsin hypätä blogien suohon ja liittyä netin kirjavaan kirjoittavaan joukkoon.

Sillä blogejahan on! On pyöreitä, lyhyitä, kolmioita, neliöitä, paksuja ja pitkiä. On pilkullisia, raidallisia kuvallisia ja asiapitoisia. Omani on ehkä kategoria hölynpölyä. Aion kirjoittaa hetkistä, tapahtumista, kommelluksista ja syntyneistä ajatuksista.

Ensimmäiset pari kuukautta blogini tulee olemaan ilman selkeää identiteettiä, mutta tammikuun lopussa tästä tulee punaviiniltä maistuva, sivistyneeltä ranskalaiselta tupakalta tuoksuva blogi, jota tulee lukea Edith Piafia kuunnellen ja cafe au lait:ä hörppien (siinä mielentilassa tätä ainakin kirjoitan).  Keväällä blogi voi äityä huutelemaan kulmakuppilassa paikallisen fudisjoukkueen kärsiessä vääryyttä tai vain tylsästi kertoa montpellierin kaduista ja yliopistokampuksesta - jos sinne asti selviän.

Sillä toistaiseksi käytän aikani siihen, että kuljen kodin, Pasilan ja Porthanian väliä liian monta kertaa viikossa, ahdistun kalenterista, joka täyttyy deadlineista ja tenttipäivistä ja otan fuksisyksystäni kaiken irti.

Yliopisto onkin jo itse asiassa opettanut:

1.  viikolla ei nukuta
2.  volga jää soimaan päähän viikonlopuiksi
3. ennen tenttiin menoa katso mitkä lait löytyvät mistäkin lakikirjasta
4. pykälä
5. jos haluaa pykälään, jonota

Näillä pääsee yliopistomaailmassa jo pitkälle.

Lopuksi Leviltä bongattu poro