Skypeen tutustumisen lisäksi olen myös onnistunut löytämään täältä
kavereita. Olen tutustunut muun muassa naapuriini (kyllä juuri siihen, joka
kuuntelee jatkuvasti musiikkia), toisiin Erasmus opiskelijoihin ja jopa
muutamaan ranskalaiseen. Koska Erasmus juhlia on aina silloin tällöin, pidin
vähän aikaa sitten keskiviikkona etkot 12 tytölle ja opin, ettei italialaista
kannata pyytää avaamaan viinipulloa. Italialainen sai pullonavaajani rikki,
niin että 2/3 metalliosasta jäi korkin sisälle, loppuosa metallista jäi käteen
ja viinipullo pysyi kiinni. Kun ensimmäinen nauru aalto meni ohitse, ei auttanut
muu kuin lähteä koputtelemaan naapureiden ovia ja kyselemään olisiko jollakin
viinipullon avaajaa lainaksi. Kyllähän sellainen opiskelija-asuntolasta löytyi.
Oltuani täällä nyt reilun kuukauden, voisin sanoa, että arki
alkaa pikku hiljaa hahmottua. Rakastan kiireettömiä aamuja, sitä että voin
syödä maanantaisin puolen päivän aikaan aamupalan, pidän siitä, että tutustun jatkuvasti
uusiin ihmisiin, löydän uusia asioita, enkä stressaa koulusta. Viikonlopun
suunnitelmat hahmottuvat ehkä perjantaina ja joka kerta on silti löytynyt
jotain kivaa tekemistä. Olo on jotenkin ehjä ja mestareiden liigan pelit näkee irkkupubista.
Tosin koulussa jatkan kysymysmerkki eloani. En ole vielä
koskaan ollut Suomessa yhtä pihalla kuin mitä maanantaisin kello 14 alkavalla
tunnilla. Tänään kopioin ensimmäiset 40 minuuttia liitutaululta lauseita, joita
en ymmärtänyt, maikan kävellessä pitkin luokkahuonetta vahtien, että kaikki
kopioivat valmiiksi ennen tunnin alkua taululle kirjoitetun heprean. En ole
edelleenkään varma, mitä oppitunti käsitteli. Luulin, että viime syksyn
verkkojulkaisemisen kurssi ja html/css koodit olisivat pahin viholliseni, mutta
olin väärässä. Löysin kurssin, jossa todella lottoan. Pikku hiljaa sain
sellaisen käsityksen, että luultavimmin kopioimani ranska oli ohje tiivistelmän
tekoon tekstistä. Enää pitäisi ymmärtää kyseinen ohje ja teksti, sitten voisin ehkä
tehdä pyydetyn tehtävän.
Muutenkin koulun oppimismetodit ovat vähän kyseenalaiset.
Joillakin luennoilla tekniikkana on se, että opettaja kävelee sisään, puhuu 1,5 h ilman
mitään PP slaideja ja ranskalaiset kirjoittavat lähestulkoon joka ikisen sanan,
jonka proffa sanoo. Tentti materiaali muodostuu näistä muistiin kirjoitetuista
lauseista, jotka ovat napattu lennosta. Tässä on oma koominen puolensa, joka
menee näin:1. Proffa puhuu
2. Innostun, ymmärrän!
3. Yritän kirjoittaa ylös... mitenköhän nää sanat kirjotetaan?
4. Teen jotain harakanvarpaita
5. Miettiessäni niitä sanoja ja sitä lausetta, jonka vihdoin ymmärsin, missasin ne jatkolauseet
6. jaha. paljon kello on?
Tenttiä varten ajattelin pyytää jonkun kurssilla olevan muistiinpanot.
Koska elämä ei ole pelkkää koulua, niin laitan loppuun valokuvia pienestä kalastajakylästä nimeltä Sete. Tutustuimme kylään pari viikkoa sitten sunnuntaina ja postikortin kaunis kaupunki on ehdottomasti paikka, jonne menen uudestaan, jahka kevät on niin pitkällä että tarkenee shortseissa.
