Olin ajatellut, kai joskus syksyllä, että kerrankin olen järkevä, ajoissa liikenteessä, teen hyvän listan ja pakkaan vain välttämättömimmän. En jätä mitään viime tippaan ja hoidan Suomen päässä kaikki käytännön asiat.
Hieno ajatukseni ei ollut millään tavalla realistinen. Totta puhuakseni jätin kaiken viime tippaan ja vielä viimeisenä yönä ennen aamulentoa Ranskaan levitin jo kertaalleen valitut vaatteet olohuoneen matolle ja aloin karsimaan niitä. Karsimaan siksi, että saisin kaksi ruumaan menevää matkalaukkua kiinni. Kaksi, koska halusin pakata jotain lämmintä, täällä on nyt aika kylmä, jotain keväistä ja jotain jota käyttää toukokuun helteillä. Samoin halusin pakata mukaan jotain jolla urheilla ja jotain joka muistuttaa suomesta. Minulla on mukana mm. kolme takkia, 2 pussilakanaa jne. (ei tosin pyyhettä. se unohtu. ei penaalia. unohtu. ei alulakanaa. unohtu).
Ylpeänä suljin siis matkalaukut ja yritin epätoivoisesti saada pari tuntia unta. Helsinki-Vantaalla kaikki vielä sujui, mutta sitten Pariisin lentokentällä alkoi jo vähän epäilyttämään tämä 2 ruumassa olevaa laukkua ja yksi käsimatkatavara laukku. 3 vedettävää laukkua ja 2 kättä?! Pääsin jotenkin metroon ja jäin pois Pariisin päärautatieasemalla. Siellä minut valtasi syvä epätoivo: miten mä nää kamat oikein raahaan.
Jostain ilmestyi noin saman ikäinen, pariisilainen tyttö, joka sanoi iloisesti: minä autan. Otti toisen matkalaukun ja lähti rullaportaisiin. Se tyttö pelasti päiväni!! Harmittaa, etten muista hänen nimeään tai ottanut yhteystietoja ylös, sillä olisin halunnut vielä kiittää. Ja jatkaa juttelua, sillä jonkin aikaa me siinä tutustuttiin ja vaikutti mukavalta pariisilaiselta :) Tämä nimettömäksi jäänyt tyttö etsi oikean juna-aseman ja saattoi montpellierin junaan, jossa lopulta halasimme lämpimästi. Kiitos sinä, missä ikinä oletkin.
Montpellieriin päästyäni en ole vielä keksinyt mitään valittamisen aihetta. Olen kotiutunut yksiööni. TAI no, jos niitä puutteita haluaa oikein lähteä kaivamaan, niin tämä on alaska öisin (etsin ensimmäisenä yönä sormikkaita matkalaukusta), sängystä tulee mieleen heteka ja seinistä kuulee kaiken läpi. Juuri nyt viereisessä huoneessa kuunnellaan repeatilla Bobby McFerrin - Don't Worry Be Happy -biisiä.
Voin vaikka linkata sen tähän, niin voimme sitten kaikki yhdessä kuunnella sitä:
http://www.youtube.com/watch?v=d-diB65scQU
mutta näistä muutamasta puutteesta huolimatta en haluaisi olla missään muualla kuin täällä.
Asunnoltani on pari ratikka pysäkkiä yliopistolle ja pari enemmän ydin keskustaan. Kaikki on suht lähellä. Kävelen 3 minuuttia ruokakauppaan ja 3,5 minuuttia poikkikadulle, jossa myydään eri kojuissa vihanneksia, juustoja, patonkia, lihatuotteita jne. (Rakastan Ranskaa!)
Viimeistään siinä vaiheessa ymmärsin, että täällä on hyvä kun join kahvia ulkona!! takki päällä ja kaulaliinaan uponneenna, mutta terassilla kuitenkin. Aurinko lämmitti riittävästi! Samoin Montpellierin keskusta vaikuttaa todella kivalta. Kapeita katuja, mukulakiveä, vanhoja kerrostaloja, ihana tunnelma.
Maanantaina alkaa koulu ja koko kevään kurssini ovat:
- Intercultural Communication
- European economy
- General Economics
- Communication commercial
- Psychosociologie des organisations
- Expression et culture
-ranska
- italia
Kursseista en osaa sano vielä mitään, muta lukkari on ilo silmälle. Syksyyn verrattuna asia, josta tulee onnelliseksi. Maanantaina myös tiedän minne mennä. Torstaina en vielä tiennyt, joten olin varannut 1,5h aikaa siihen, että löydän sinne missä minun piti olla kello 10.30. Käytin ajan tarkalleen. Löysin yli tunnin harhailun jälkeen oikean opettajan ja oikean huoneen, jossa katsoimme nuo kevään kurssit läpi. Itse yliopisto on valtava ja pitkin kaupunkia on rakennuksia, joissa on eri tiedekuntien koteja.
Kuvia alueesta, Montpellieristä ja huoneesta laitan seuraavaan kirjoitukseen, sillä nyt on kiire ratikkaan. Menen tutustumaan tänään kaupungin yöhön yhdessä italialaisen, slovakialaisen ja kahden hollantilaisen tytön kaa!! (valkoviini on täällä ainakin halpaa. Nyt valitsin pullon, joka maksoi alle 4 e).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti