Itseasiassa olen ollut toistaiseksi vain kerran ajoissa. Ensimäisenä koulupäivänä viikko sitten maanantaina odotin luokan edessä 10 minuuttia. Aloitin ehkä liian hyvin, sillä sitten on ollut pelkkää alamäkeä. Yritän parantaa tapani.
Koulu on muutenkin alkanut kompuroiden. Joku voisi sanoa, että olen "pihalla" koulun kanssa. Kurssit eivät ole vielä ihan selkeitä. Ranskan talouskurssilla tajusin, ettei tämä "lähden liiketalouden opiskelijoiden kiintiössä vaihtoon" ollutkaan ihan niin briljantti idea. Ymmärrän professorin puheesta noin joka neljännen sanan ja luennon aiheesta en sitäkään. Minulla on tosin aikaa vielä istua luokassa isona kysymysmerkkinä, sillä tentit ovat hamassa tulevaisuudessa ja ekan kuukauden voin hyvällä omallatunnolla pyöritellä peukaloitani tai tutustua vieressä istuvaan opiskelijaan.
Tälle menen kouluun. Ei voita 3 B tai 3 T
Noin muuten olen hämmentynyt siitä miten hyvin muistan ja ymmärrän ranskaa. Yksittäiset sanat ovat kadoksissa kyllä, mutta toistaiseksi olen pystynyt ne kiertämään. Eräänä sunnuntaina etsin ikeasta aikani tiskirättiä. En löytänyt, joten päätin kysyä myyjältä. En muistanut mikä tiskirätti on ranskaksi, joten kysyin: "etsin neliön mallista pientä asiaa, jota tarvitsen kun olen tiskannut ja vettä on pöydällä ja haluaisin siivota sen veden" (esitin asiani toki myös käsin). Myyjä ymmärsi heti ja kertoikin mikä se rätti on ranskaksi. Sana ei jäänyt päähäni, eikä ikeassa niitä ollut, joten kovin onnellista loppua tällä tarinalla ei ole.
Osaan siis kysyä. Luulen, että ensimmäisen kuukauden lauseeni alkavat: "anteeksi, tiedättekö missä on tai mistä löytäisin.." Jos etsin tietä johonkin paikkaan vastausten suhteen on yksi ongelma, suunnilleen tämä:
Herra neuvoo: "kävele suoraan, käänny kadulle x. Sitten vasemmalle kadulle y, mene suoraan ja lopulta kadulle z".
Kiitän kohteliaasti ja lähden kävelemään suoraan tajutakseni, etten muista katujen x, y ja z nimiä, joten ohjeet jäävät vaille käyttöä. Nimet (kadunnimet, ihmisten nimet jne) ovat vaikeita. Ne eivät vain jää päähän. En itseasiassa edes tiedä minkänimisellä kadulla asun.
Jos unohtaa nämä muutamat kielen aiheuttamat ongelmat, on loppu aika pelkkää juhlaa. On hauskaa istua ratikassa ja kuunnella ympärillä käytyjä keskusteluja ranskaksi. Pitkästä aikaa on ihanaa ilmaista itseään ranskaksi! Käyttää sanontoja, joista tulee mieleen Sveitsi, vaihtarivuosi ja host perhe. Tosin olen jatkuvasti hieman epävarma siitä, onko käyttämäni puhekielinen sana vain sveitsin ranskaa vai onko se olemassa myös täällä. Toistaiseksi olen tullut ihan hyvin ymmärretyksi, jos ei lasketa erään kaupan kassaa, joka ei suostunut puhumaan minulle, koska sanoin 80 senttiä sveitsiläisittäin "huittant" enkä ranskalaisittain 40-20 "quatre-vingt". Olen myös oppinut että kännykkä ei ole "natelle" vaan "portable" jaha.
Pidän yksiöstäni edelleen. Täällä on yliherkkä palovarotin joka huutaa millon mistäkin. Alkuhämmennyksen jälkeen olen jo tottunut siihen, että se ulvoo jos käy lämpimässä suihkussa, föönaa hiuksia, juttelee facessa tai pilkkoo salaattia. Olen myös tullut siihen tulokseen, ettei oman huoneeni palovarotin ole ainoa laatuaan. Olen asunut täällä nyt _en vielä montaakaan_ yötä ja kuullut naapureiden palovarottimia useammin. Hyvä puoli on se, että ne toimivat. Voin nukkua rauhassa yöni. (Täällä on käynyt myös palovarottimen tarkastaja.)
Nämä 2 ensimmäistä viikkoa ovat vakuuttaneet minut siitä, että Montpellier kannatti valita vaihtokohteeksi. Täällä on LÄMMIN! siis en tarvitse takkia ja voin olla ohuessa kivassa pitkähihasessa päivällä - LÄMMIN. Halvan viinin lisäksi myös ruoka on halpaa ja vanha kaupunki todella kiva. Koska muutamaa ihanaa suomalaista ystävääni on silti ikävä, näkisin, että heilläkin olisi täällä hyvä. Tulkaahan tänne :) mennään brunssille puistoon.
Hyvää helmikuuta!
Ne brunssieväät voisi ostaa vaikka täältä
Näkymä huoneeni ranskalaiselta parvekkeelta. Koska minulla on ranskalainen parveke, kaksikin!! Ei uskoisi, että voisin kävellä ydinkeskustaan, jos olisin yhtään vähemmän laiska (tai myöhässä).
